Museon historia

Suomalaista metsästyskulttuuria tallettavan ja esittelevän museon perustamisesta keskusteltiin jo vuonna 1900 Helsingissä pidetyssä yleisessä metsästäjäkokouksessa. Museon syntysanat lausuttiin kuitenkin vasta 14.5.1930, jolloin Suomen Yleisen Metsästäjäliiton hallitus päätti kokouksessaan museon perustamisesta tohtori Kalle Rikalan esityksestä.

Metsästysmuseoasia oli esillä myös Metsästäjäliiton vuosikokouksessa vuonna 1939, jolloin tohtori Rikala kertoi museon esinekeruuta rajoittaneesta tilanpuutteesta. Esineistöä oli tuolloin talletettuna kahdessa eri paikassa, Helsingin yliopiston Eläinmuseolta käyttöön saadussa säilytystilassa sekä yliopiston voimistelulaitoksella.

Kokouksessa pitämässään esitelmässä Rikala esitti, että esineet siirrettäisiin yliopiston maa- ja metsätieteelliselle toimikunnalle. Siirto toteutuikin vuoden 1941 alussa, jolloin esineet sijoitettiin Metsälinnan museoon varustettuina Suomen Yleisen Metsästäjäliiton nimilapuilla. Metsästysmuseon kokoelmiin kuului tuolloin metsästyskirjallisuuden lisäksi kuusi biologista ryhmää, Suomen metsästyskuninkaaksi kutsutun J.J. Maexmontanin 18 arvokkaan aseen kokoelma sekä muutamia muita aseita.

Jatkosodan aikana ryhdyttiin Metsästäjäliiton toimesta keräämään museolle esineistöä myös Itä-Karjalan valloitetulta alueelta, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Sodan jälkeen museohanke hiipui hiljalleen museotoiminnan innokkaimman puuhamiehen Kalle Rikalan jäätyä pois Metsästäjäliiton luottamustehtävistä. Kerätyt esineet jäivät pitkäksi aikaa Metsälinnaan.

Museotoiminta käynnistyy Porvoossa

Metsästysmuseohanke oli pysähdyksissä parinkymmenen vuoden ajan. Asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi Suomen Metsästäjäliiton (aik. Suomen Yleinen Metsästäjäliitto) hallituksen kokouksessa 11.1.1966, jolloin liiton tuolloinen varapuheenjohtaja, tohtori C.A. Borgström esitti metsästysmuseon perustamista. Borgströmin ehdotus hyväksyttiin ja niin metsästysmuseo tuli perustetuksi toisen kerran. Museon nimi muutettiin pian Suomen Metsästys- ja riistanhoitomuseoksi.

Museon uudelleenperustamisen jälkeenkin edessä olivat vanhat tilaongelmat. Borgström kävi useiden tahojen kanssa neuvotteluja sopivien tilojen saamiseksi museolle, ja vihdoin vuonna 1971 Porvoon kaupunki lupautui hankkimaan tilat museolle ja vastaamaan pitkälti myös sen toimintakuluista.

Metsästysmuseo toimi Porvoossa Luonnontieteellisen museon yhteydessä varsin ahtaissa tiloissa vuodesta 1972 lähtien. Tilojen lisäksi myös museoiden vähäinen henkilökunta oli yhteistä. Tärkeintä kuitenkin oli, että museo oli vihdoinkin saanut tilat, joissa myös yleisöllä oli mahdollisuus tutustua museon keräämiin suomalaista metsästyshistoriaa esitteleviin esineisiin. Museotoiminnan päävastuu oli intendentti Raimo Luoman harteilla.

Metsästysmuseotoimintaa hoitamaan perustettiin vuonna 1980 Suomen metsästysmuseoyhdistys ry. - Jaktmuseiförening i Finland rf., jonka jäseniksi tulivat mm. valtakunnalliset metsästysjärjestöt sekä joukko liikelaitoksia, metsästysseuroja ja yksityishenkilöitä.

Yhdistyksen ensimmäinen tehtävä oli museon tilaongelmien ratkaiseminen. Asia näyttikin jo ratkeavan, kun Porvoon maalaiskunta ilmoitti olevansa valmis luovuttamaan museon uudisrakennusta ja ulkonäyttelyä varten 14 hehtaarin maa-alueen Helsinki-Porvoo -tien varresta. Hanke kuitenkin kariutui rahoitusvaikeuksien vuoksi, ja Porvoo säilyi museon kotipaikkana aina 1980-luvun lopulle asti.

Museon tulo Riihimäelle

Riihimäki varmistui monenkirjavien vaiheiden jälkeen Metsästysmuseon uudeksi sijaintipaikkakunnaksi kaupunginvaltuuston päätettyä 14.11.1988 rakennustöiden aloittamisesta. Noin 1400 neliön uudisrakennuksen suunnitteli professori Osmo Lappo.

Museon perusnäyttelyn suunnittelu käynnistyi keväällä 1989. Näyttelytyöryhmän muodostivat arkkitehti Yrjö Wiherheimo, toiminnanjohtaja Juha K. Kairikko, koulutuspäällikkö Tauno Rajanto, museonjohtaja Leena Hiltula ja amanuenssi Jukka Peltonen.

Metsästysmuseoyhdistyksen ja Riihimäen kaupungin välisen sopimuksen mukaan kaupunki luovuttaa museorakennuksen Metsästysmuseon käyttöön, mutta ei osallistu museotoiminnasta aiheutuvien muiden kulujen kattamiseen. Pääosa museon toiminnan rahoituksesta kertyy metsästyskorttivaroista, joista ohjataan vuosittain neljä prosenttia metsästysmuseotoiminnan tukemiseen. Lisärahoitusta museo saa mm. Opetusministeriöstä, ja oma merkityksensä on myös museon omalla varainhankinnalla, pääsy- ja jäsenmaksutuloilla sekä museokaupan tuotolla.

Vaikka museon pääpaikaksi tulikin 1990-luvun alussa Riihimäki, jatkoi museo aluksi toimintaansa myös Porvoossa, missä oli yleisön nähtävänä vuosikymmenen vaihteessa uusittu pienehkö perusnäyttely. Toiminta kahdella paikkakunnalla ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla, ja niinpä Metsästysmuseon toiminta ja kokoelmat keskitettiin Riihimäelle vuodesta 1992 lähtien.

 

Museokauppa
Keruut
Käpälän jälkiä -uutiskirje
Museoyhdistykseen jäseneksi
Suomen Metsästysmuseo Facebook Suomen Metsästysmuseo LinkedIn TM

Kantapuu